"Aamulla pohdiskelin, mitä mahtaa talvi tuoda tullessaan.
Omppupuiden käärimisen jänissuojiin,
jos vielä ennen lunta ehdin;
ensimmäiset kuurat askeleiden alle,
hitaammat aamut,
illoin kynttilät.
Sen verran on varmaa,
kaikki muu ilmassa, maassa, odotuksessa.

Teen talvelle tavoitteen:
tuokoon se tähän talveen tarkoitetun hyvän,
muu tulee odottamattakin.
Antakoon tilaa levolle ja ilolle,
paljon uuden löytämiselle.
Jotain jo hiljaa aistin,
välillä perhosia vatsassa,
mutten vielä tiedä mille.

Siitä minä elän - elämästä."

Tämä runo on peräisin Voimapaikka.com-sivuilta.